Seurakunta Blogi


Nöyryyteen pukeutunut ylpeys

-SALAKAVALA TYYPPI

Olen viimeaikoina tutustunut salakavalimpaan tyyppiin, jonka eläissäni olen kohdannut. Itseasiassa on ehtinyt tulla oikein läheiseksikin, mutta oikeastaan vasta nyt hän on todenteolla paljastanut kasvonsa. Hän on Ylpeys nöyryyden huntuun pukeutuneena. Sinne Hän on pesiytynyt, jonnekin sieluni syövereihin.  Hänellä on monenlaisia kasvoja, joita hän aina tyrkyttää suhteeseeni muihin ihmisiin ja Jumalaan.

Ehkä syvimmällä on se kiusallisin, jota en tahtoisi ääneen sanoa eli torjutuksi tulemisen pelko, syvää ylpeyttä sekin. Sen hokema on tämä: ”Muut ovat parempia, hallitsevat kaikki korulauseet, uurastavat enemmän, hallitsevat elämänsä. Jumalan täytyy rakastaa heitä enemmän. Parempi olla itekseen, ihan hiljaa. Hiljaa olemalla nolompikin käy ihan suht fiksusta. Ja sehän on tärkeää. Sinä olet sellainen erikoistapaus, erehdys, Jumala vain roikottaa mukana, koska on luvannut ettei ketään hylkää eikä alkamaansa työtä jätä kesken.” Tässä kohtaa Ylpeys levittelee huntuaan Jumalan totuuden eteen. Sen totuuden ettei Jumala tee meidän kohdallamme erehdyksiä, ei Hänellä ole ”vahinkolapsia”.

Ylpeyden nöyryysnyyttikekkerit jatkuvat. Muut tekee työtä Jumalan valtakunnan eteen. Ylpeys muistuttaa, että on oltava nöyrä. Jos on tunne, että Jumala tahtoo tekevän jotain, on se todennäköisesti sitä ihan omaa halua tuoda itseään esille. Pitää muistaa olla nöyrä, eihän minua oikeasti mihinkään tarvita. Toisaalta en sitten kyllä tee mitään, kun ei tarvita. En tarjoudu, koska ei pyydetä. Saattaisivat pian sanoa ettei tarvitse pärjätään ilmankin, paremminkin, saattaa ilmapiiri myrkyttyä tiedäthän. ”Varsin todennäköistä”, ylpeys kuiskuttaa. ”Katsohan,  viitteitä siihen kyllä on”. Parempi vain nöyrästi esittää ettei pysty eikä kykene.

Ja kyllähän me, Ylpeys ja minä selvitään yksinkin. Tuossa on polku, jota muut tallaa. Tallaanpa tuolla ihan pensasaidan toisella puolen risukossa. Havahdun, eikä polku pensaikon toisella puolen enää menekään samaan suuntaan. Ja se ryökäleen ylpeys, meinaa vain olla lirissä kanssani.

Nyt voisi huutaa apua. Apua, ittehän tässä on selvittävä. Kaikkein parasta olisi, jos Jumala auttaisi mieluiten ilman muita lapsiaan. Koska oikeesti, minä ja Ylpeys ei todellakaan haluta kenenkään tietävän, että ollaan täällä. Jumalahan tietty näkee ja voisi jonkun johdattaa auttamaan niin ettei minun tarvitse tätä hommaa myöntää.

Hei, tuollahan menee aina välillä muita avun tarvitsijoita. Ihan himpun verran tunnossa tuntuu, että Jumala voisi minua tarvita palvelemaan läheisiäni. Niinhän siinä kävisi, että sanoisin jotain väärin tai vahingossa paljastaisin omat kamppailuni. Hyvä, joku muu jelppas heitä. Parempi etten yrittänytkään, olisi vain Ylpeys saanut kolhuja. Niin ylpeys kuiskuttaa, mutta onhan sinulla minut seurana ja on hyvä keskittyä vain itseensä. Ja nyt jäi vielä jalka jumiin johonkin kaninkoloon. Voi ei, mitäs nyt...

Todellinen nöyryys, Jumalan nöyryys, mitä se on? Jeesus kuoli puolestamme, ihan meidän kaikkien puolesta. Hän kutsuu meitä kaikkia ottamaan vastaan anteeksiantamuksen ja armon. Kuinka suuri täytyy olla tuon rakkauden ja nöyryyden määrän. Hän tulee meidän luoksemme ja tarjoaa lahjaa. Kuitenkin Hän tietää lahjaa tarjotessaan kohtaavansa torjuntaa ja vihaakin. Siitä huolimatta Hän kohtaa meidät jokaisen henkilökohtaisesti.

Yhä uudelleen ja uudelleen Isä myös kutsuu lapsiaan syvempään tuntemiseensa. Siitä huolimatta, että Hän ihan todella on nähnyt kuinka muut asiat lasten elämässä menevät edelle. Hän antoi ja antaa kaikkensa meidän edestämme. Hän ottaa vastaan meidän itsekkään nurinamme kaikista pienistä yksityiskohdista, jotka ei nyt juuri satu miellyttämään.

Mutta edelleen minä ja Ylpeys risukossa. Herra armahda minua!

Todellisesta nöyryydestä löytyy tie yhteyteen. Yhteyteen Jumalan kanssa ja yhteyteen muiden kanssa. Herra tahtoo, että opimme Hänen nöyryydestään ja vain siten voimme löytää oman paikkamme Jumalan suunnitelmissa.

Jeesus kehottaa Matt. 11: 28-29
”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.”

HB
15.09.2013




Ei isien uskolla 26.03.2017
Ja tapahtui niinä päivinä… 22.11.2014
Vaikuttuminen ja vaikuttaminen 14.09.2014
Jeesus sivupenkissä? 13.08.2014
Taivaan Isän siunausta ja läsnäoloa jokaiselle! 13.01.2014
Nöyryyteen pukeutunut ylpeys 15.09.2013
Miten soittimesi soi? 13.10.2009
Perustus kestää 21.10.2008
Työharjoittelusta 02.07.2008