Seurakunta Blogi


Ja tapahtui niinä päivinä…

Joulu, Vapahtajamme syntymäjuhla on pian taas käsillä. Vuosi on vierähtänyt nopeasti, vastahan joulu äskettäin oli. Paljon on tapahtunut vuoden aikana maailmalla, maassamme, kaupungeissa, kunnissa ja yksityisissä kodeissa. Monenlaisia iloisia asioita on varmaan monelle tapahtunut, mutta vääjäämättä monen kohdalle on tullut kipua, tuskaa, kyyneleitä, työttömyyttä, sairautta, läheisten siirtymisiä rajan taa jne.

Moni kyselee avuttomana, miksi juuri minulle ja meille tällaista sallitaan. Vastaukset saattavat jäädä saamatta ja meidän on vain jatkettava omaa elämänpolkuamme. Jospa sittenkin joskus saamme vastauksia…

Teille on syntynyt Vapahtaja…
Joulu, markkinavoimien ja kaupallisuuden aika, Vapahtajamme syntymäjuhla, voi jollekin olla, samoin kuin muutkin juhlapyhät tuskaisaa ja ahdistavaakin aikaa…
Postilaatikot pullistelevat kauppojen värikkäitä mainoslehtisiä – ”Oikea joulu löytyy meiltä” – mutta löytyneekö sittenkään? Pitäisi ostaa sitä ja tätä, lähettää joulutervehdyksiä niin ja niin paljon jne. Pelastusarmeijan joulupataan tekisi mieli laittaa ja moniin joulukeräyksiin euroja. Monet laittavatkin, tulee hyvä joulumieli – lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa! Jouluna haluamme muistaa yhteiskunnan vähäosaisia, antaa sen osuuden, minkä tuntee sopivaksi.

Kaikilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta antamiseen, vaikka halua olisikin. Joskus olen ajatellut, miltä tuntuisi istua isoisän keinutuolissa, ison marketin eteisaulassa, juuri kiivaimpana joulusesongin aikana, kun kiireiset ihmiset ryntäilevät ostoksille. Vierellä voisi olla nuorena miehenä tehty könninkello, joka ei kuitenkaan olisi käynnissä. Kellon taulussa olisi punaisella teksti: ”Levähtäkää vähän!” Pienikin lahja ja muistaminen ilahduttaa suuresti saajaansa.

Miljonäärikin voi kaivata aitoa, pientä, vaatimatonta juttua! Kerran eräässä matkailukeskuksessa esitin oman runoni ”Mummon mökki”. Tilaisuuden jälkeen kahvihetkessä, juttusille tuli mieshenkilö, itku silmissä, esittäytyen miljonääriksi. Ajattelin, mitäpä nyt? Tämä mies kertoi, ettei kaipaa mitään enempää, kuin mummonsa vaatimatonta mökkiä, ja mies todellakin oli oikeasti varakas henkilö! Runoni oli riipaissut miehen sisintä, ja minä olin hämilläni!

Ja hän synnytti pojan, esikoisensa ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa…

Joulu, armon vuonna 2014.

Kunpa osaisin kaiken kiireen ja hössötyksen keskellä hiljentyä kuuntelemaan mitä joulun Herralla on sanottavaa – sitä hiljaa rukoilen!

Armorikasta alkavaa vuotta!

AV
22.11.2014




Ei isien uskolla 26.03.2017
Ja tapahtui niinä päivinä… 22.11.2014
Vaikuttuminen ja vaikuttaminen 14.09.2014
Jeesus sivupenkissä? 13.08.2014
Taivaan Isän siunausta ja läsnäoloa jokaiselle! 13.01.2014
Nöyryyteen pukeutunut ylpeys 15.09.2013
Miten soittimesi soi? 13.10.2009
Perustus kestää 21.10.2008
Työharjoittelusta 02.07.2008